25.10.-12.11.2023 Galleria Uusi Kipinä, Kulma, Lahti
Tuuli riepottelee kukkia ja puita,
katkoo oksia,
levittää terälehtiä ympäristöön,
muuttaa maisemaa, ja minua.
Mietin onko lapsuuteni kiipeilypuu vielä pystyssä ja jäikö puuhun jälki niin kuin minuun, kun kiipeilin sen oksilla. Kävelen puutarhassa ja ajattelen ajan kulumista, ikuista muutosta ja liikehdintää. Jahtaan sydän pakahtuen jotain määrittelemätöntä, jonka haluaisin saattaa jonkinlaiseen muotoon, pysäyttää, mutta en tiedä miten, enkä edes kunnolla mitä se on. Ehkä tuo tunne / muisto / muistikuva / tila löytyy maalauksesta: ainakin maalatessa koen olevani lähinnä tuota pakahtumisen tunnetta ja saavani jostain hetkittäin kiinni.
Näyttely kertoo muistoista, kaipuusta, ja paikoista, joita kannan mukanani.
—————————————————————————
The wind is shaking the flowers and the trees,
cutting off branches,
spreading petals all over,
changing the landscape and me.
I wonder if my childhood climbing tree is still standing up, and does the tree – like I – still bear the marks from climbing on its branches. I’m walking in the garden and thinking about time passing, changing and moving. I’m hunting with a bursting heart for something undefined that I want to complete, to stop it but I don’t know how and I don’t even know exactly what it is. Maybe that feeling / a memory / a flashback / a space can be found in the painting: at least I am closest to that bursting feeling while painting.
This exhibition tells about memories, longing and the places I carry with me.